Viikolla tulin aamuvuorosta kotiin. Päästin kaikki koirat riehumaan etupihalle. Elliä seurasin ja näin että on korkean lumivallin päällä. Sisälle mentäessä ei Elliä näy eikä kuulu missään. Mikä hätä ja painajainen ... tunnin haimme ja huutelimme ... kaikki kauhukuvat kävi mielessä. Sitten huomasin keskellä pihaa olevan pensaan risujen heiluvan. Kahlasin metrin kinoksessa pakokauhussa sinne. Siellä Elli oli märkänä ja palelluksissa . Huh huh huh. Kaikkea sitä voi sattua. Onneksi kaikki päättyi hyvin. Elli oli tipahtanut onttoon pensaansisustaan joka oli syvä eikä päässyt sieltä itse pois. Nyt Elli kulkee loppu odotusajan hihnassa eikä varmasti kiiku mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti