maanantai 17. syyskuuta 2007
Maanantai
Vettä sataa ja ilmassa todellista syksyn tuntua. Viikonloppu oli todella koira rikas. Vieraita oli ympäri Suomea :)) . Terveisiä kaikille. Pennut ovat vilkereitä ja suloisia. Viikonloppuna tuli puheeksi moneen kertaan elämäni Bouvier jolle pyydän kotisivujeni tekijää tekemään oman sivun. Jane ansaitsee sen. http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN39349/95&R=191 . Janella oli myös BIS sijoituksia useita. Huomenna on pennuilla aamulla eläinlääkäri ja näillä näkymin ensimmäiset pennut lähtevät omiin koteihinsa lauantaina. Tytöt jäävät pikkasen pitemmäksi aikaa meille. Kyllä alkaa nyt sellainen viikko että on todella haikea olo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Kennelneuvonta sekä tunnistusmerkintä asioita koskevissa yhteydenotoissa minut tavoittaa heidi.kennelneuvonta@gmail.com tai puhelimits...
1 kommentti:
Voi Heidi, ymmärrän, että Sulla/Teidän perheellä on haikea olo, kun pienet ovat kohta maailmalle lähdössä. Tulee pala kurkkuun täälläkin, kun asiaa ajattelen. Jos olisin siellä, taitaisin itkeä valtoimenaan..
Olen kotoisin pienestä maalaistalosta ja aina, kun joku eläimistä lähti "eläinten taivaaseen", mie itkin. Kerran meillä oli emakko, Kaisa nimeltään ja sillä oli 7 suloista porsasta, joita kävin karsinassa hoitelemassa (Kaisa oli viereisessä karsinassa siinä vaiheessa). Kun sitten tuli Kaisan vuoro lähteä, menin vintille itkemään. Hävetti vähän, että mie sian perään itkin...
Joskus pitkän ajan päästä, isä sanoi mulle osaanottavasti, että "kyllä mä huomasin Sirpa, että menit vintille Kaisaa itkemään".. Isä taisi olla samanlainen...
Noi kuvat tuossa alla on taas kerrassaan upeita. Näkee hännän asennosta, että itseluottamusta on vaikka toisille jakaa! Olispa ollu mahtava nähdä heidät ilmielävinä, mutta kiitos Heidi, että olet jaksanut kuvia laittaa ja tekstejä kirjottaa. Tosi eläviä sellaisia! Niinkuin esim kuvaus siitä pikku vilkeristä, joka on "musta kuin kotahalko..":)
Nyt tämä koirafani lähtee nukkumaan. Voimia Sulle Heidi tähän viikkoon ja luopumisen haikeuteen ja samalla iloon siitä, että Elli-tyttö jää kotiin ja että muille on löytyny hyvät kodit.
Lämmöllä Sirpa
Lähetä kommentti